Miltä tuntuu hävitä kodin tarjouskilpailu?

Talo-blogin ensimmäinen postaus

Vieläkin kirveltää tarjouskilpailussa hävitty taisto, kun olimme unelmissamme sisustaneet naapurissa sijaitsevan sinisen kodin. Ja siellä he nyt asuvat.
- Hei, hei! Vilkutan heille ikkunasta. --  Sanonko, että se tarjouskilpailu oli yhtä he...  henkisesti julmaa? En sano, mutta tekisi mieli kertoa.
- Tiedän missä asutte.
Tottakai he tietävät, että tiedän. Mehän kisattiin samasta talosta.

Käännän katseeni taakseni ja toivon, että Kon Mari ymmärtäisi ihan itse lentää meille ja taikoa tavaraa pursuava vuokrakoti kauniiksi tyhjäksi tila-avaruudeksi ja tehdä meistä onnellisia. Nostan jalkani alle jääneen dinosauruksen koriinsa ja sammutan valot.


 " Tiedän missä asutte!"


Pyykkivuori kaipaisi jo sitä pesutornia, mutta kun on päätetty, että kannetaan se vasta siihen uuteen kotiin. Ja pidetään rahapussi supussa ja säästetään, sitä taloa varten. Säästetään. Jos vaikka se on tonnista kiinni seuraavalla kerralla.

On pakko myöntää olen itse pistänyt kaikkien elämää helpottavien asioiden tielle sellaisen kevyesti hoidettavan asian kuin TALON. Ja vain minä sen mietteeni voin purkaa, jos sitä vain tilaisi sen pesutornin.

Voi hyvinkin olla ihan onni, että hävittiin tuo onneton kisa. Maanvarainen laatta, talon ikä ja kun puuttui vielä se yksi huonekin. Mentiinkö  kuitenki tunne edellä?

Meillä on oikeasti kaikki ihan hyvin.

Selattuamme taloja päädyimme siihen, ettei ikinä enää tarjouskilpailua jossa ostaja häviää. Jos ostettaisiinkin sellainen talopaketti?



🖤: Teresa